Ääni, johon heräsin, ei ollut kummoinen. Suuri puurunkoinen talo ei tietenkään ollut koskaan äänetön. Puu natisi ja paukkui lämpötilan sekä kosteuden mukaan, siinä ei ollut mitään ihmeellistä.

On aamu, ja isä istuu keittiön pöydän ääressä, tyhjä kahvikuppi edessään ja katselee aurinkoiselle pihalle. Hän ei käännä päätään, kun Assi tulee tyttöjenhuoneesta keittiöön, hän ei sano mitään eikä

Koski katseli vaimoaan, kun tämä pyyhki silmiään yöpuvun hihaan. Marika oli oikeassa. Hän oli ollut melkein parin viikon ajan kiinni tutkinnassa, ja Marika oli joutunut kantamaan yksin vastuun

Keittiössä Koski sulki oven hiljaa ja napsautti kattolampun palamaan. Kirkas valo sai hänet siristelemään silmiään. Samassa hän hätkähti. Marika istui ruokapöydän ääressä, kädet pöydällä ja tyhjä

Kello läheni keskiyötä, kun Koski avasi kotinsa oven. Hän varoi, etteivät kilisevät avaimet herättäisi Marikaa ja lapsia. Marika oli jälleen kärsinyt univaikeuksista ja valitti, ettei jaksanut

Seuraava päivä lounasaikaan oli taas työpäivän kiireen huippu. Charlotte palveli nyt salin puolella, ja toimitti pöytiin pikkusuolaista ja toinen toistaan herkullisemman näköisiä leivoksia. Charlotte

Charlotte ei tiennyt, millainen oli tavallinen lapsuus, sillä hänen lapsuutensa oli kulunut laitoksessa. Hän ei tiennyt, miksi äiti oli antanut hänelle suomalaisittain melko harvinaisen nimen:

Äiti lopetti puhelun pettyneenä, eikä kysynyt Charlotten kuulumisia. Charlotte istui puhelin kädessään pimeässä huoneessa. Äiti ja hän olivat päässeet takaisin yhteyksiin vasta pari vuotta sitten,

Charlotte avasi kotinsa oven, joka oli vaatimaton yksiö kaupungin laidalla, siellä, missä vuokrat olivat kaikkein halvimmat. Hänellä ei yksinkertaisesti olisi ollut varaa asua missään muualla. Tämä

Sellaiseen Charlotten itsetunto oli kuitenkin aivan liian huono. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut mitään erityisiä lahjoja, ja oikeastaan ainoa asia, mistä hän oli koskaan saanut kehuja, oli hänen

Seuraavana aamuna Charlotte viipyi peilin edessä tavallista pidempään. Jostain kumman syystä pukumies oli jäänyt kummittelemaan hänen mieleensä, eikä hän keksinyt sille selvää syytä. Olihan mies toki

Pukumies oli nyt saanut jo salaattinsa syötyä ja joi kahviaan lehteä lukien. Charlotte ajatteli, että hänen saksankielensä täytyi olla erinomainen, kun hän pystyi lukemaan lehteäkin noin sujuvasti!

Helena pudisteli kovasti päätään. Seija ja Timo katsoivat toisiaan tytön pään yli ja hymyilivät tietävästi. Ehkä tulisi, mutta tyttö ei taatusti myöntäisi asiaa eikä jättäisi lähtemästä mukaan, sillä

Kun kaksi ihmistä aloittaa yhteisen elämän, tiedetään jo valmiiksi, että edessä on onnellisia hetkiä ja haastavampia aikoja. Kukaan ei tässä elämässä välty vastoinkäymisiltä, eikä vaikeiden asioiden

Seijan ihmetys vain kasvoi, kun Timo ohjasi pyörän heidän vanhan koulurakennuksensa pihaan. Seija hyppäsi tottuneesti tarakalta alas, suoristeli hetken helmojaan ja katseli ympärilleen. "Mitä ihmettä

Silti minua väsyttää koko ajan. Vai juuri siitä syystä? Itse asiassa minua väsyttää juuri nyt niin paljon, että jos vain sulkisin silmäni, saisin taatusti nukuttua. Eikä se haittaisi, vaikka

Istun sohvalla. Helena kopistelee ja kilistelee keittiössä. Kahvinkeitin hurahtaa käyntiin. Tänä talvena on tullut paljon lunta. Keväällä menee varmasti pitkään ennen kuin takapiha sulaa. Ne, jotka

Kun Seija oli toivonut itselleen ystävää, hän ei ollut ajatellut aivan tätä. Timon hiuksissa ei oikein ollut letitettävää, mutta ystävät heistä silti tuli. Aamulla Seija käveli siskojen kanssa

Opettaja tuli soittamaan kelloa ja kaikki riensivät sisään. Pulpettien päällä luki valmiiksi nimi, joten Seija istui määrätylle paikalle. Pöydät olivat paripulpetteja, joten Seija odotti innolla,

Kesä meni nopeasti. Seija liikkui paljonkin pienen kylän raitilla ja autteli vanhempiaan kaupalla, mutta vaikka hän oli nähnyt ikäisiään, hän ei ollut päässyt tutustumaan keneenkään. Niinpä Seija