Ainakin olin saanut jotain valmiiksi, ainakin olin yrittänyt. Kävi miten kävi, olin kirjoittanut kokonaisen kirjan. Minulla ei ollut mitään toiveita mahdollisesta menestyksestä eikä myöskään

John Warrick hymyili tyytyväisenä pitäessään hissin ovea auki. Helenkin hymyili vielä oven sulkeuduttua. Aurinko oli tarttunut hänen mieleensä. Hän tunsi äkkiä itsensä hyvin onnelliseksi ihmiseksi ja

Mutta nyt tuntui kuin se olisi aamulla herännyt ja tajunnut, että osasi puhua. Että oli aina osannut puhua ja nyt olisi aika avata suu ja alkaa elää. Jani hymyili tyytyväisenä, kyllä kaikki hoituisi

Hän oli kääntynyt aamutakkinaisen perään, nainen oli jäänyt seisomaan isontien risteykseen ja vahtasi yhä olematonta kelloa, nyt se näytti siltä kuin olisi odottanut jotakuta, joka oli pahasti

Tuijotan tehtävää noin kaksi minuuttia tekemättä mitään. Saman tein jokaisessa tehtävässä. Katseeni irtoaa kokeesta, kun Ella kävelee luokkaan. Samaan aikaan tunti loppuu. Kokeet kerätään. Katson

Jonkin aikaa itkettyäni isä tuli istumaan sängylle ja alkoi puhua minulle pehmeällä rauhallisella äänellään. Niin hän aina teki, kun puhui tärkeistä asioista. Itku loppui ja käännyin häneen päin

Tinka avasi vastahakoisesti oven ja kiirehti sytyttämään valot. Valot joka paikkaan, ennen takin ja ulkokenkien riisumista, niin hän aina teki, jos joutui tulemaan tyhjään taloon. Hän ei mielellään

Ihmisten herkkä havainnointi on auttanut myös työskentelemään yhdessä muiden kanssa. Tosin vasta vähitellen. Aiemmin Sampo hermostui helposti, jos joutui toimimaan liian erilaisten ihmisten kanssa

Mikael tiesi pärjäävänsä ilman happea kauemmin kuin ihminen pärjäsi, mutta siitäkin huolimatta hänen olonsa muuttui tukalaksi. Happi tuntui elinehdolta, ja silloin kun se väheni, tuntui koko elämä

Nyt siellä oli jotain muuta. Pimeää voimaa, energian tiivistymä. Siellä ei ehkä ollut sen kaltaisen olennon fyysinen ilmentymä, mutta sielu siellä oli. Mikael lähti määrätietoisin askelin etenemään

Oliko silloin kipua edes oikeasti ollut olemassakaan, jos siitä kärsinyt ei jäänyt asiaa muistamaan? Oliko sellaista lainkaan olemassa, jota kukaan ei ollut kokemassa tai muistamassa? Siinä

Khalil aisti mitä hänen pesässään tapahtui. Kuolemia, nopeita, kivuttomia – silti kuolemia. Kuolema oli loppujen lopuksi kuolema, tapahtui se sitten miten tahansa. Kuolema saattoi olla hidas ja

Muistotilaisuudessa Eino oli ollut kuin ei olisi kuullutkaan Inkerin puhetta. Tämän piti aina sanoa mielipiteensä ja suurin kiusa, mitä hänelle saattoi tehdä, oli olla vastaamatta, leikkiä ettei

Mutta Wiktor ei tahtonut tyytyä omaan kohtaloonsa. Miten hän pärjäisi maailmassa ilman toimivaa jalkaparia? Hän heräili keskellä yötäkin syvään murheeseen ja huoleen tulevaisuudesta. Päivät hän

Seuraavat viikot olivat ankarin ja koettelevin aika Wiktorin koko elämässä. Menetettyään isänsä ja pikkuveljensä hän oli ajatellut, että kuolema oli murheellisinta mitä ihmiselle saattoi tapahtua

Hitaasti hän joi keiton välillä syvään hengittäen. Jotakin hyvää sentään, ajatteli Audeta. Mies oli kuulostanut huolestuneelta. Nyt hän saattoi vadin avulla kaivaa maahan kuoppaa, johon saisi tehdä

Audeta yritti huutaa hänen peräänsä, mutta kurkku oli niin turta, ettei hän saanut ääntä suustaan. Hän hengitti raskaasti suun kautta, lipaisi viimeisetkin vesipisarat huuliltaan ja nousi kävelemään

Wiktor yritti vastata, mutta hänen kurkkunsa oli niin kuiva, ettei hän saanut ääntä. Hän nosti kättään tavoitellen sängyn vieressä kirstun päällä olevaa vesilasia ja sai tuskin kyynärpäänsä ylös, kun

Ehkäpä minä tein niin, sanoi Wiktor ja arveli, että voisi vielä panna tämän epämääräisen vastauksen päähän saamansa iskun tiliin. Mutta hän itse tiesi paremmin. Maatessaan sängynpohjalla hänellä oli

Tohtorin mukaan hänen päänsä oli saanut kovan kolauksen ja kestäisi kenties hyvän aikaa , että kaikki sen sisällä ehtisi taas järjestyä oikeille paikoilleen. Lievää sekavuutta ja painajaisunia oli