Istun hetkeksi sängylle rauhoittumaan. Olen touhunnut aamuviidestä saakka. Olen pohjattoman väsynyt. Annan katseeni kiertää uutta asuinpaikkaani. Sänky on kahdeksankymmentä senttiä leveä, se täyttää

Nopeasti Juho ja Aleksi astuivat ulos ovesta rappukäytävään ja suoraan hissiin joka odotti heitä siinä, mihin he olivat sillä tulleet. Hississä sisällä Juho nojasi seinään, huokaisi syvään ja katsoi

Juho tiesi kyllä, että jotain heidän pitäisi kysyä ihan heti, mutta hän halusi myös antaa isälle tilaa käsittää, mitä oli tapahtunut. Pari minuuttia voisi aivan hyvin istua ihan hiljaa, ei tarvinnut

Juho ei halunnut hetkeen sanoa mitään. Nälkä oli kadonnut jonnekin, ja tilalla oli toisenlainen tyhjyys. Hänellä oli kuitenkin tyyni ja rauhallinen mieli siitä, mitä oli sanonut miehelle ylhäällä

Joulukuun alun pimeys alkoi laskeutua, vaikka kello oli vasta puoli neljä. Juho onnistui joka vuosi unohtamaan kuinka nopeasti pimeä iski tähän aikaan vuodesta. Ja kylmä. Ja märkä. Nora käveli

Yhtäkkiä jokin sai minut jäykistymään paikoilleni. Terästin kuuloani. Eteisestä kuului outoa kolahtelua, kahinaa ja äännähdyksiä. Ponnahdin ylös kuin lakanat olisivat alkaneet polttaa ihoani. Kaikki

Puhdistin kasvoni meikistä, harjasin hampaani ja menin peiton alle naistenlehden kanssa, mutta en jaksanut keskittyä lukemaani. Yritin nukkua, mutta uni väisteli minua taitavasti. Puolilta öin

Aamulla herätyskellon piipitys alkoi aivan liian aikaisin. Vilma haukotteli, katsoi kelloaan ja mietti, että brunssi yksin kahvila Engelissä oli varausta tehdessä vaikuttanut loistoidealta mutta ei

Tuomo nyökkäsi ja he olivat molemmat hetken aikaa hiljaa. Sitten Vilma haukotteli leveästi. – Olen varmaan ikävystyttänyt sinua riittävästi, ruvetaanpa nukkumaan taas. – Et sinä ikävystytä minua,

Juho ja Aleksi olivat olleet taas pitkään molemmat omissa ajatuksissaan ja harmittelivat sitä, että eivät olleet saaneet vihjeitä eivätkä vastauksia, ainakaan riittävästi. Aleksi piti Juholle auki

Alina antoi Esan johtaa ja tyytyi itse tarkkailemaan ja kirjoittamaan asioita muistiin. He kävelivät taloa kohti. Antero ja Esa menivät edellä jutellen vanhan talon purkamisesta ja uuden

Agnes sulki silmänsä ja antoi kyynelten valua. Oli totta, että hän oli tavannut isomumminsa vain kerran, mutta mitä tarkoitti se, että hän oli nähnyt samaa unta isomummin kanssa? Että hän oli

Lotta ajatteli vain Klausia. Hänelle sota oli yhteneväinen Klausin kohtaloon. He olivat tavanneet vain kerran, mutta kirjeet kulkivat. Niistä Lotta oppi tuntemaan Klausin. Tämä rohkeni kirjoittaa

Ihmisiä opastetaan nykyisin kirjoittamaan haaveitaan paperille. Haaveen kirjaamisen uskotaan johtavan haaveen toteutumiseen. Eräs tuttavani kirjoitti listan unelmistaan: Omakotitalo Menestystä

Pallo oli täytetty kylmällä ilmalla. Polttimen liekki lämmitti ilmaa, ja sen ansiosta pallo nousi ylöspäin. Hitaasti, aivan hitaasti me sitten kohosimme korkeuksiin. Kisakoulukin muuttui silmissämme

Kuivaaminen kesti kolme minuuttia tai hiukan enemmän, ehkä viisi, ehkä seitsemän minuuttia. Tunsin puhtaan pyyheliinan tuoksun ja tunsin kummallista nautintoa saadessani astiat omin käsin kuiviksi.

Kolmantena päivänä mieleeni juolahti: minäkin voisin ehkä auttaa keittiössä. Matkakumppanini korjasi parhaillaan mummon transistoriradiota. Menin keittiöön, jossa isoäiti huuhteli astioita. Hän antoi

Heidän hyveikseen olen asettanut seuraavia asioita: Ihmisten tulee pitää minusta. Lisäksi ihmisten tulee olla terveitä, jotta minun ei tarvitse huolehtia heistä. Ihmisten tulee myös olla sen verran

Olen ollut koko ikäni tyytyväisempi koneisiin kuin ihmisiin. Pölynimurit, jääkaapit, pakastimet, pesukoneet, leivänpaahtimet, kahvinkeittimet, mikroaaltouunit, tehosekoittimet ja tietokoneet

Menimme Markon kanssa taas kurkistamaan ulos ikkunasta. Leppäkerttuja oli nyt selvästi vielä äskeistä enemmän. Näimme miten joku mies lakaisi harjalla autonsa katolta leppäkerttuja niin kuin talvella