Leena haukkaa leivästä, siemaisee kahvia, vilkuilee ovelle. Leipä hupenee ja kahvi loppuu. Hän pyyhkii kätensä serviettiin. Vartin yli. Kaksikymmentä minuuttia yli. Leena vaihtelee asentoaan,

Hän antoi toisen mukin minulle ja istui kanssani pöytään. Voitelin leivän ja kurotin juustoa kohti. Sitruunainen tuoksu leijaili teekuppini yläpuolella. Oloni oli yhtäkkiä rento, kuin lämpö Rasmuksen

Kirja mahtui kätevästi takkini rintataskuun. Jotenkin se tuntui varastamiselta, vaikka ilmoitustaululla selvästi luki: Ota tästä mukaan. Keitin kotona kahvet, voitelin ruisleivän ensimmäisen

Kiskoin kevyttä naista ylämäkeen, pian hän muuttui raskaaksi. Tasaiselle rimpuiltuamme kulkeminen vähän helpotti. Tuvassa istutin nuoren naisen kiikkutuoliin, hain kolmet villasukat ja painoin pipon

Mies ei juonut koskaan siihen aikaan päivästä. Aamuisin hän joi lasillisen keitettyä vettä ja sekoitti siihen lusikallisen hunajaa, vain yhden lusikallisen, kaksi oli jo liikaa. Hän oli kuullut

Oli pakko paneutua makuulle ja levätä hetki. Hän tunsi yhä olonsa surkeaksi. – Kunpa voisin unohtaa, että olen ollut joskus ihminen, hän murahti itsekseen. – Tahdotko sinä unohtaa? kuului suhiseva

Annu oli aina kokenut että oli mahdollista nähdä asiat toisin. Hän ei ollut ikinä ottanut sitä puheeksi luennolla tai tentissä, mutta hänen mielestään oli ihan mahdollista liikuttaa päätä sen

Se meni jotenkin niin että todellisuus jonka ihminen havaitsee on vain oikeiden asioiden varjo. Kaikki ihmiset istuvat jossain pimeässä luolassa sidottuina johonkin niin etteivät he pysty

Ulkona hän seisahtui, veti syvään henkeä ja ajatteli, ettei hän voinut enää perääntyä. Oli ehkä liian myöhäistä mennä pyytämään anteeksi kahdenkymmenen vuoden takaisia asioita, mutta jollei hän

Sinä yönä Terhi rakasti koko ihmiskuntaa, ja häntä poltti tuli tehdä jotain hyvää ja merkittävää. Hän tajusi sen kyllä johtuvan Harrista, mutta ei tiennyt vielä jääneensä koukkuun idealismiin. Pää

Rauni oli antanut Olavin syödä aamiaisensa rauhassa, ja vasta kun hän kuuli ulko-oven ensiksi aukeavan ja sitten taas sulkeutuvan, hän oli mennyt alakertaan. Istuessaan nyt siistissä keittiössä

Hän oli seissyt ikkunan ääressä vielä senkin jälkeen, kun lumisade oli lakannut. Jossain vaiheessa lihava, punainen kissa oli kulkenut pihan poikki ja jättänyt lumeen tassunjälkien nauhan. Aamun

Mutta se oli okei, eikä nuoren miehen tarvitsisi huolehtia. Hänhän oli jo melkein aikuinen eikä hänen pitäisi hätkähtää mitään yksityiskohtaa tässä jutussa. Haudankaivaja kuuntelisi häntä. Hän oli

Hän meni mykäksi ja löysäsi vaivihkaa sormellaan kaulustaan. Hän ei ymmärtänyt. Hän ei tiennyt varmasti edes oliko nainen kuunnellut häntä. Hän ei tiennyt, mitä tehdä seuraavaksi; hän piteli edelleen

Siitä ei enää voinut erehtyä. Sallan ääni oli pahansuopa. Minä menin mykäksi. Niin minulle oli aina ennenkin käynyt sellaisessa tilanteessa, jossa joku jota minä luulen hyväntahtoiseksi onkin

Kun ihminen elää kauan itsekseen, siitä tulee omituinen tapojensa orja. Vaikkei se olisi muuten tässä maailmassa yksinäinen, vaikka sillä olisi paljon ystäviä ja tuttuja ja menoja, se yksin eläminen

Jokaisessa ihmisessä on hulluutta, joka vain odottaa irti pääsyään. En tarkoita pientä omituisuutta, en sitä että joskus hihat palaa. Tarkoitan hulluutta. Että on valmis tuhoamaan oman elämänsä,

Laina uskoi tuntevansa Kallen tarpeeksi hyvin heidän mennessään naimisiin, mutta nyt hän tietää, ettei se ollut totta. Nyt hän tietää, ettei tunne aviomiestään vieläkään perin pohjin, vaikka sentään

Hän painoi kämmenet lattiaa vasten ja kohotti itseään ylöspäin. Ponnistus vihloi otsaa, ja suusta karkasi hiljainen älähdys. Hän otti olkapäällään tukea karheasta seinästä ja kampesi itsensä hitaasti

Krisse tuijotti Kuismaa, tämä tuijotti takaisin. Sitten, hyvin hitaasti Krisse nousi sängystä ja hapuillen tukea seinistä kuin merisairas vanhus hän varovasti seurasi Kuismaa keittiöön. Sillä vaikka