Hän tiesi, että Tommi tuli joka ilta, piti häntä sylissään ja puhui. Krisse kuuli sumun läpi Tommin juttelevan hänelle tavallisista asioista. Kuinka talon rakentaminen eteni. Miten kauniilta järvi

Keittiön pöydällä on vihkoja ja niissä lyijykynällä kirjoittamiani muistiinpanoja. Yhdessä vihossa on hyvin lyhyt tarina ja kahvin juotuani ryhdyn työstämään sitä kirjoituskoneella. Ennätän

- Siellä on vain muutamia keskeneräisiä töitä. Normaalisti en päästä sinne ketään katsomaan sitä kaaosta. Sehän on minun työpaikkani. Enhän minäkään mene kurkkimaan mitä mieheni tekee

Syön puuron suoraan kattilasta välttyäkseni isommalta tiskiltä. Kattilan jätän tiskialtaaseen likoamaan. Menen tuohon yhdistettyyn työ– ja makuuhuoneeseen, selaan kirjoituspöydän ääressä papereita

Kaadoin äkkiä toisen mukillisen kahvia ja tuijotin uudestaan kalenteria. Selasin kalenterin sivuja edestakaisin useamman kerran varmistaakseni havaintoni. Miksi en ollut huomannut tätä

Tuleen tuijottaessa ei tarvinnut itkeä. Liekkien kiemuroita pystyi tuijottamaan ajattelematta mitään. Sisälle mennessä itketti taas voimattomasti. Hain vielä kaksi pyykkikorillista, heittelin

Ajatusta kirjan kirjoittamisesta olen mielessäni kehitellyt aika ajoin siitä lähtien kun menetin Noan. Ajatus on kypsynyt hitaasti ja kirja on myös valmistunut erittäin hitaasti, vähän kerrallaan

Kun lähellä on suuria persoonallisuuksia, kaikki muut kutistuvat. Kukaan ei usko minun pystyvän tekoon, jota kudon kokoon hitaasti, ottaen huomioon jokaisen yksityiskohdan. Minun salaista puoltani ei

– Meidän täytyy vain laskeutua portaita vielä hiukan syvemmälle ja löytää eräs ovi. Se on ovi, jonka takaa sinun kaikki painajaisesi ovat peräisin, Simon. Ja vasta sitten, kun se ovi on lopullisesti

Kerroin kyllä kirjoitusharrastuksestani ja jopa tavoitteistani – toki reilusti laimennettuina, enhän halunnut, että hän pitäisi minua typeryksenä – mutta varoin paljastamasta tunnemyrskyä, jonka

Hetken Nez tunsi itsensä kumman kevyeksi, aivan kuin painovoima, joka häntä alituisesti veti maan lämpimään syliin, olisi lakannut olemasta. Tunnetta kesti vain silmänräpäyksen verran, ja kun se oli

Laulu jäi soimaan hänen mieleensä ja unohtui vasta kotimatkalla. Samoin unohtui koulu. Niin tapahtui joka päivä. Kun isä ruokapöydässä kysyi, mitä koulussa oli opetettu, hän ei pystynyt palauttamaan

Muistin noiden kirjeiden avaamishetket yhtä elävästi kuin jos ne olisivat tapahtuneet pari tuntia sitten ja pystyin yhä palauttamaan mieleeni, kuinka hylkäävän päätöksen luettuani koin, että olin

Vilman hento huuto kuuluu jostain kaukaa. Juuri silloin näen heidät. Lapsemme ovat parinkymmenen metrin päässä huvimajan alla turvassa, Matiaksen käsi on kietoutunut pikkusiskon ympärille. Vilma

Pakatessani autoa alan kauhukseni nähdä, miten olen aina rakentanut ja sitonut onneni ulkoisten puitteiden varaan. Olen luullut, että onni tulee urasta, kodista ja parisuhteesta, ja kun minulla vain

Tämä kirja kertoo siitä, että olen aina yrittänyt tosi kovasti olla cool. Siitä, miten epätoivoisesti haluan, että minusta pidetään. Ja siitä, että olen pelännyt hirveästi esiintymistä ja julkisuutta

En ole ihminen, jonka on pakko kirjoittaa. Jotkut ovat sellaisia. He sanovat tuntevansa olonsa kotoisaksi näppäimistön äärellä. Teksti suorastaan tursuaa heidän sormenpäistään, kun kaikki se, mitä

Lukioikäisenä kriiseilin jatkuvasti siitä, etten tiennyt, mikä minusta tulisi isona. Olin kiinnostunut kielistä, mutten halunnut olla tulkki, kääntäjä tai opettaja. Harrastin musiikkia, mutten

Avauduin urakriisistäni isälleni, joka lohdutti minua sanomalla, että elämä kulkee harvoin suoraa viivaa. Että joskus sitä pitää tehdä joitakin valintoja ihan muista syistä kuin omasta tahdosta. Että

Se selittämätön onnen tunne, kun rakastuu, suotakoon sen kokeneille. Paremminkin toivokaamme, että jokainen saisi sen kokea. On vain äärettömän rasittavaa, kun rakastunut haluaa kertoa siitä kaikille