Jonna ja Janette istuvat kannella, katsellen meren horisonttia ja auringonlaskua, joka värittää taivaan hehkuvilla sävyillä. Tuulen kevyt vire tuo mukanaan suolaisen ilman ja kaukaisen moottorin

Käveltyään Ruissalon luonnonkauniissa maisemissa ja nautittuaan kahvilan rauhoittavasta tunnelmasta, Jonna ja Janette palaavat kotiin. Aurinko on laskemassa, ja sen viimeiset säteet värjäävät taivaan

Aurinko kurkistaa pilvien välistä, kun Jonna ja Janette astuvat ulos bussista Ruissalossa. Puiston vehreys ja merituulen kevyt tuulahdus ympäröivät heidät. Ruissalon kasvitieteellinen puutarha on

Kyllä. Juuri sinä, Janette, olet muuttanut käsitykseni yhteyksistä. En olisi koskaan uskonut, että voin jakaa tällaisia hetkiä jonkun kaltaisesi kanssa. Se, mitä meillä on, on ainutlaatuista. Ja

Jonna ja Janette astuvat sisään Ruissalon klassiseen ja idylliseen kahvilaan, jossa ilmassa leijailee tuoreen pullan ja vastajauhetun kahvin tuoksu. Kahvilan lämpimät sävyt ja ystävällinen

Siinä kaikessa ei ole mitään menneisyyttä eikä tulevaisuutta, se on ainoastaan ja yksinomaan nykyisyyttä. Se on jotain jo itsessään, eikä sillä ole siteitä yhtäänne eikä toisaanne. Se on joka hetki

Airisto on levittänyt matkavaippansa kivelle Kirstin istuinsijaksi, ja seisoen kasvot puoliksi tuleen päin, hän kertoo samasta vaipasta. Se on hänen uskollinen toverinsa, hän sanoo, ja jos elotonta

Kirsti siinä istuessaan ymmärtää, että Airisto tahtoisi kertoa itsestään. Hän oli aloittanut puhua vaipasta voidakseen johtaa puheen itseensä. Mutta Kirstin tekisi mieli sanoa hänelle tietävänsä jo

Minulla on ollut vuosia vaikeuksia tulla töistä kotiin, mutta en ole kertonut sitä Annikselle. On paljon helpompaa ja rennompaa ajaa töistä salille treenaamaan ja tulla vasta sitten kotiin. Siten

Tähän vaikuttaa väsymyskin. Jenny ei ole elämänsä kunnossa eikä tilannetta auta se, että hän nukkuu liian vähän ja vatvoo asioita ja muistoja ja kertaa elämänsä tarinaa, ja kaikki tämä yöllinen

Tämä tässä on Jenny Hill ja hän seisoo odottamassa taksia, ja avaruus ja aika virtaavat hänessä ja hänen lävitseen tavalla, joka alkoi, kun hän syntyi, ja jo ennen sitä. Hänessä huojuu, täyttyy ja

Ulko-ovet aukeavat aamukymmeneltä eli aivan pian. Nämä muutamat minuutit ennen ovien aukeamista ovat erityisiä: maailma tuntuu olevan hetken aivan vaiti ja pysähtynyt. Hiljaisissa, ihmisistä tyhjissä

Kun aamulla avasin verhot ja katsoin asuntoni ikkunasta ulos, kaikki oli valkoista. Yöllä oli satanut ensilumi. Kadulle parkkeeratut, lumen peittämät autot olivat kuin pulleita selkänsä köyristäneitä

Istun mustalle korkeajalkaiselle nurkkaan sijoitetulle jakkaralleni, jolla olen istunut lukemattomia kertoja tämän kahdeksan kuukauden aikana ja pitkään jo sitäkin ennen valvoen toisia teoksia,

En kertonut kenellekään, että olen menossa uuden ihmisen kanssa ulos. En kertonut edes Noralle. Annoin tiedon paisua vain sisälläni; siellä se muhi ja kupli. Pidin koko jutun salassa useita viikkoja,

Useimmille unettomuus tarkoittaa sitä, että uni ei tule heti, tai sitä, että he heräävät aamuyöstä eivätkä saa enää sen jälkeen uudelleen unta. Minulle unettomuus on kuitenkin absoluuttista. Se on

Syvä uni jäi tuonakin yönä tietysti pelkäksi haaveeksi. Makasin sängylläni ja katselin asuntoni kattoa, jonka jokainen yksityiskohta oli minulle raastavan tuttu. Kalkkirappaus, valkoinen halkeillut

Kaksi lasta juoksee peräkkäin veistosten väleistä pujotellen. En ehdi puuttua asiaan, sillä he katoavat salista yhtä nopeasti kuin saapuivatkin. Yksi lapsi on pysähtynyt kupolikaton alle ja kääntänyt

Istun jakkarallani ja ajattelen, että työni on eräänlaista näytelmän katsomista. Edessäni kulkee ihmisiä, jotka suorittavat museokävijän tai taiteen kokijan roolia, ja minä seuraan tarkkaavaisesti,

Kävelin tyhjän torin poikki, ohitin kirkon, joka on hakattu kallioon, ja katselin ikkunoista sisään valkoisiin toimistotiloihin, joissa työpäivä yhä jatkui: näin ihmisiä isojen näyttöjen äärellä, en