Hän tykkäsi kasvista, koska sillä oli hauska tarina. Suojaruukulla, johon hän oli kasvin laittanut, ei ollut tarinaa. Sen hän oli ostanut Indiskan alesta. Hänen yksiönsä Eerikinkadulla oli pieni,

Rauni kurtisti kulmiaan, huokaisi ja nousi istumaan sängyn laidalle. Verhon virkaa toimittavat solmuvärjätyt siniset kankaat roikkuivat raukeina ikkunan molemmin puolin, ja aurinko pilkisti niiden

Sunnuntai oli kuin varta vasten ulkoilijoita varten suunniteltu: lempeä muutaman asteen pikkupakkanen ja aurinko, joka hehkui täysin pilvettömältä taivaalta ja hehkui valkoisilla hangilla. Hellevi

Mirja vilkaisi uudestaan iltapäivälehteen, oli huomaavinaan siinä jotain erityisen mielenkiintoista. Totta kai hän tiesi heti, mitä työkaverit tarkoittivat. Hänen osaltaan asia ei ollut vielä

Yksin jäätyään Hellevi pudisteli itsekseen päätään. Tuo Raili oli oikein hyvä naapuri, mutta joskus hän oli aivan mahdoton, kerta kaikkiaan mahdoton. Villiintyä nyt tuolla tavalla ystävänpäivän

Hän oli kotona illansuussa. Vasta silloin hän pystyi antamaan tunteilleen vallan ja heikotus valahti päästä varpaisiin. Hän laittoi klassista musiikkia soimaan, kävi päiväpeitolle lepäämään, tuijotti

Sari vei Vesan ulos pyörätuolilla, koska ilman sitä veljen ulkoilutus ei enää onnistunut. Sari käveli pitkän lenkin ja jutusteli Vesalle. Lopulta hän pysäytti tuolin kallion kupeeseen

Äidin kuolinpäivä palautui Sarin mieleen sekavana ja hämäränä. Raskaat muistot painoivat rintakehää niin, että Sarin oli vaikea hengittää. Pitäjän poliisipäällikkö oli pyörähtänyt paikalla toteamassa

Mirja hymähti mielessään. Hänelle, jos jollekulle, vuosi tosiaan oli ollut raskas. Mirja muisti, kuinka hän oli vuoden viimeisenä päivänä viettänyt iltaa Matin kanssa: he olivat saunoneet, laittaneet

Elinaikaa oli luvattu puoli vuotta, ja arvio oli pitänyt paikkansa täsmälleen. Matin kunto oli heikennyt nopeasti syöpädiagnoosin jälkeen, eikä viimeisiksi kuukausiksi ollut enää ollut tarjolla muita

Syyskuussa Mirjan elämänkumppani oli kuollut. Riikka, Anne ja muutkin työpaikalla olivat olleet hyvin kilttejä: tulleet halaamaan ja ottamaan osaa, jättäneet kauniin adressin hautajaisissa

Ja Eira pysyi siitäkin huolimatta, että kosteassa paidassa alkoi vähitellen tulla kylmä. He halasivat toisiaan oudoksuvin käsin tuskin uskaltaen hengittää, kasvot haudattuina toistensa hiuksiin.

Hän osoitti sinistä Hiacea, joka odotti tien päässä parinkymmenen metrin päässä. Sara käänsi katseensa auton sivuun nojailevaan Marttiin. Suunnitelma on peruttava, hän tajusi. Voinko antaa itselleni

Sara vilkaisi puhelimensa kelloa. Martti saapuisi liikkeen eteen hetkellä millä hyvänsä. - Totta, hän kuittasi. - Suru on suuri. Sen enempiä selittelemättä hän vetäisi pyöräliikkeen takaoven auki,

Sara nousi portaat edeltä, Elmeri kantoi hänen takanaan muuttolaatikkoa hiki otsassa kimallellen. Miehen puuskutuksesta saattoi päätellä, että tämä ei ollut viettänyt aikaansa kuntosaleilla. Sara

Sara nielaisi. Ehkä kaikesta huolimatta osa hänestä toivoi, että Martti ei suostuisi. Mutta tämä myöntyi vastahankaan asettumatta. Ilmoitti lähtevänsä ajamaan paikalle saman tien, olisi perillä

Sara tajusi numeroa valitessaan, että tämä oli ensimmäinen kerta petoksen julkitulon jälkeen, kun hän soitti Martille. Jotenkin ajatus herätteli syyllisyydentuntoa. Mistä tuo tunne oikein oli

Lähes kolmenkymmenen elinvuotensa aikana hän oli yhtenä iltana juonut cavaa ja toisena päivänä maistanut Karlan yllyttämänä sangriaa, jota sisar oli väittänyt vissyksi ja appelsiinimehuksi. Koska

Samassa Hallavaiselle tuli työpuhelu ja hän meni keittiöön puhumaan. Anu tarttui pulloon ja luki sen kyljestä, mitä se oli. Päärynäkonjakkia. Hän avasi korkin ja nuuhkaisi. Hän tunsi kiehtovan

Anu sormeili kuorta, mutta ei halunnut ryhtyä lukemaan sitä ihmisten ilmoilla. Hän lähti maisemaravintolasta, hyppäsi pyöränsä selkään ja ajoi Hallavaisen asunnolle. Siellä hän avasi kirjeen, mutta