Hänen mielensä oli keventynyt jonkin verran hyvästelystä, mutta suru, jota hän kantoi sisällään, oli yhä valtava. Suru oman lapsen menetyksestä, mikä ei ole koskaan yhdellekään vanhemmalle helppo

Voin hyvin kuvitella mielessäni ihmisen ilman käsiä, jalkoja ja päätä. Vain kokemus on meille opettanut, että pää on tärkeämpi kuin jalat. Mutta en voi kuvitella mielessäni ihmistä, jolla ei ole

Läimäytän kirjan kiinni. Minun pitäisi oikeastaan lähteä kotiin, sillä myyjä ei selvästikään ole tulossa takaisin tänään. Aurinko on kuitenkin jo laskenut mailleen, ja kaupungin kaduille on langennut

Hän avasi pikkuportin ja katosi. Portti sulkeutui kuuluvasti läiskähtäen. Pekka siirtyi hiukan kauemmaksi, jottei kukaan luulisi hänen vahtivan porttia. Sade ropisi ja suhisi hiljalleen. Kylmä

Mökki oli tiettömien taipaleiden takana, sehän sen tarkoitus olikin. Luonnon rauhaa, hiljaisuutta ja omaa tilaa, paljon omaa tilaa. Siksi poliisien paikalle tulo tuntui kestävän ikuisuuden. Vaikka ei

Kauhu saa kehon tärisemään. Pelon terävät hampaat näykkivät, ja paniikin viitta jähmettää hänet keskelle ullakkokomeroa. Vieraat ovat lähteneet, ja sen jälkeen nousu ullakolle on tuntunut

Ajatus ruumiin kohtaamisesta kylmäsi, kenties myös sade joka kasteli nopeasti vaatteet ja pani koko kehon tärisemään. Tuntui kuin lämpötila olisi laskenut hetkessä lähelle nollaa. – Tuolla se

Samuel tuijotti tekstiä. Kirjaimet loistivat tietokoneen ruudulla sinistä taustaa vasten kuin tulikuumina. Hänen jalkapohjiaan kihelmöi. Pimeässä makuuhuoneessa kuuli, kuinka sydän takoi. Ilta oli

Jos menen oikein lähelle, pääsenkö kauas? Yritän muistaa isän kasvot, hänen tuoksunsa, hänen tapansa liikkua. Yritän muistaa keskustelun, jonka olisimme käyneet. Aivan minkä tahansa oikean, pitkän

Sain töitä. Hyvä puoli: Minulla oli rahaa maksaa huoneeni vuokra. Minulla oli rahaa ostaa uusia vaatteita ja maailman kauneimmat kengät, jotka näyttivät täydellisiltä uuden minihameeni kanssa. Ne

Kun kaikki ovat menneet nukkumaan ja olohuone on vain minun, sytytän kynttilän, sen valo heijastuu ikkunaan. Liekehtivä pallo sinistä maata, sinistä taivasta vasten. Jos olet täällä, anna jokin

Kaupungissa helmikuun alku on pimeä ja sateinen. Joona ja Riina kävelevät märillä kaduilla eri puolilla kaupunkia. Kauppojen neonvalot heijastuvat hämärässä illassa vesilammikkojen veteen, ja kun

Tammikuun viimeisinä päivinä Helsinki on kylmä ja valkoinen. Joona asuu kaupungin toisella puolella, Riina toisella: Riinan kotiin täytyy mennä pitkän sillan yli keskustasta, Joonan ei, Joona kulkee

Kun Joona lähtee ulos, hän sulkee valot ja oven perässään, tunkee avaimet laukun sivutaskuun. Tammikuu on sateeton, valoisa, kylmä, nurmikko peittyy huurteeseen, siellä täällä on hajanaisia kasoja

Riina on yrittänyt jo viikon ajan nukkua, mutta hän herää aina keskellä yötä. Aamut ja päivät kuluvat horteessa, Riina kulkee koulun käytävillä avoimin huulin ja silmät auki. Hän herää unesta aina

Riinan silmät rävähtävät auki. Jos hän olisi tiennyt, miltä tuntuu herätä kahvilan lattialta, hän ei olisi jäänyt nukkumaan kahvilaan. Hän olisi mennyt kotiin tai soittanut Juulialle. Hän olisi

Joona sanoo hei äidille, joka nojaa tiskipöytään keittiössä ja juo teetä. Äiti katsahtaa Joonaan ajatuksissaan eikä tervehdi takaisin. Joona nousee rappuset ylös ja painaa oven kiinni hiljaa. Riina

Eelis pilkkoo keittiössä kurkkuja salaattiin, sillä on uusi lävistys silmäkulmassa. Nähdessään Riinan Eelis ilahtuu, kysyy voisiko Riina käydä ostamassa lisää tomaatteja kaupasta. Riina huokaisee,

Pitkän aikaa Hannele istui hotellihuoneen raihnaisen pöydän ääressä kirjoittamatta mitään ja katsellen vain ikkunasta sateista maisemaa. Ja sitten hän yhtäkkiä päätti, ettei kuitenkaan kirjoittaisi

Laura hymyili ajatellessaan Seppoa. Hän oli jo useaan kertaan kuvitellut erilaisia tilanteita, kuinka hän saapuisi Sepon leiriin ja mitä he sanoisivat toisilleen. Kuvittelu oli helppoa, mutta