Syvän kuilun Bardiyan eteen teki kysymys siitä, oliko hänen matkansa vasta alkanut vai oliko se lopussa. Ajatus epätietoisuudesta oli kuristava. Mitä hänen täytyisi vielä nähdä, tuntea ja koskettaa, ennen kuin hän voisi olla varma, että kaiken loppu olisi viimeinkin edessä? Entä jos energia todella säilyi ikuisesti? Entä jos hänen energiansa palaisi aina takaisin? Bardiya ei halunnut sitä. Hän halusi lakata olemasta. Tuntea, millaista oli olla ikuisesti kuin ei koskaan olisi ollutkaan.

A question made a deep chasm in front of Bardiya: had his journey just begun or was it over? The thought of uncertainty was choking. What should he still see, feel and touch before he could be sure that the end of everything would be ahead in the end? What if the energy really lasted forever? What if his energy returned all the time? Bardiya didn't want that. He wanted to stop existing. To feel what it was like to be forever as if he had never existed.

* kuilu : chasm, abyss

* kuristaa : (transitive) to strangle, choke

* entä jos : what if

* säilyä : (intransitive) to remain, endure (continue unchanged)

* millainen : what, what kind of, what ... like