Anna vältti Ellan katsetta ja liukui huoneeseensa kuin varjo, joka pelkäsi tarttua valoon. Ella antoi hänen olla hetken omassa rauhassaan, mutta hänen oma vaistonsa - se sama vaisto, joka oli tehnyt hänestä lahjakkaan assistentin ja vielä tarkemman ihmistuntijan - sanoi, että päivä ei päättyisi tähän. Myrkky etsi aina tiensä perille. Kello kymmeneltä toimiston ilmapiiri muuttui. Se ei tapahtunut rytinällä, vaan hiipien, kuin lämpötila olisi laskenut äkillisesti. Hissin ovet avautuivat, ja sieltä astui mies, joka toi mukanaan oman ilmastonsa.

Anna avoided Ella's gaze and slid into her room like a shadow which was afraid of touching the light. Ella let her alone for a moment, but her own instinct, one that had made her a talented assistant and a good judge of character, told her the day wouldn't end this way. Poison always looked for its way to the target. At 10 o'clock, the atmosphere in the office changed. It didn't happen with a clatter but crept as if the temperature had dropped abruptly. The doors of the elevator opened, and a man stepped out of it, bringing his own climate with him.