Anna kohotti päätään. Hänen kasvonsa olivat märät ja hänen silmälasinsa olivat vinossa. Ella ojensi kätensä ja otti hitaasti lasit Annan kasvoilta. Hän laski ne pöydälle, ja yhtäkkiä maailma oli sumuinen ja pehmeä. Ilman lasejaan Anna tunsi olevansa täysin suojaton, mutta samalla jokin paino tuntui kevenevän. "Miksi sä teet näin?" Anna kysyi ääni särkyen. "Miksi sä et vain anna minun olla? Minä olen hoitanut tämän tähänkin asti."

Anna raised her head. Her face was wet, and her eyeglasses were crooked. Ella stretched out her hand and slowly took the glasses from Anna's face. She put them on the table, and all of a sudden, the world was foggy and soft. Without her glasses, Anna felt totally unprotected, but at the same time some pressure seemed to get lighter. "Why are you doing this?" Anna asked with a hoarse voice. "Why don't you just let me alone? I've dealt with this so far."

* kohottaa : to raise, lift

* märkä : wet

* vino : crooked, askew

* ojentaa : (transitive) to reach out (usually with käsi ("hand"))

* sumuinen : foggy

* sumu : fog, mist

* pehmeä : soft

* suojaton : unprotected, defenseless

* suoja : shelter, refuge, protection

* kevetä : (intransitive) to lighten, become (more) light in weight

* särkyä : (intransitive) to break, shatter, smash, (of a voice) to crack, break

* hoitaa : (transitive) to nurse, take care of, to deal with

* asti : (spatial) up to, all the way to, (temporal) until (with illative)