Hän peitti kasvonsa vapaalla kädellään ja antoi itkun tulla. Se ei ollut siistiä itkua; se oli hytkyvää, tuskallista ja rumaa. Hän itki häpeäänsä, hän itki sitä, että oli tullut nähdyksi, ja hän itki sitä uskomatonta uupumusta, jota hän oli kantanut kuin kiveä rinnallaan. Ella ei hätääntynyt. Hän ei pyytänyt Annaa rauhoittumaan. Hän vain pysyi siinä, käsi edelleen Annan ranteella, tarjoten ankkurin, jota Anna ei ollut tiennyt tarvitsevansa.

She covered her face with her free hand and let the tears come. It wasn't a nice cry; it was a trembling, painful and ugly one. She cried about her shame, she cried about having been seen, and she cried about the incredible fatigue that she had carried like a stone on her chest. Ella didn't panic. She didn't ask Anna to calm down. She just stayed there, with her hand still on Anna's wrist, offering an anchor that Anna hadn't known she needed.

* vapaa : free

* siisti : clean, neat, tidy

* hytkyä : to shake, quiver, tremble

* tuskallinen : painful

* tuska : pain

* ruma : ugly

* häpeä : shame

* uupumus : fatigue, exhaustion

* uupua : (intransitive) to get tired

* hätääntyä : (intransitive) to become distressed

* hätä : distress, anxiety, panic

* pyytää : (transitive) to ask (for), request (with partitive "who is asked"; illative of third infinitive "to do something")

* ranne : wrist

* tarjota : (transitive) to offer

* ankkuri : anchor