Sellaiseen Charlotten itsetunto oli kuitenkin aivan liian huono. Hänestä tuntui, ettei hänellä ollut mitään erityisiä lahjoja, ja oikeastaan ainoa asia, mistä hän oli koskaan saanut kehuja, oli hänen ulkonäkönsä. Ja se ei ollut mikään taito tai lahjakkuus, se vain oli! Hän oli sattunut syntymään tällaisella naamalla, eikä voinut sille mitään. Hänen vartalonsa oli myös luontaisesti hoikka, vaikkei hän sen suuremmin tehnyt töitä sen eteen. Melko pitkäkin hän oli, mutta mallintöihin ... siihen hänen rohkeutensa ei olisi riittänyt, vaikka pituus ehkä olisikin. Oli turhaa jossitella, kuinka elämä olisi voinut mennä. Tämä juuri nyt oli hänen elämäänsä. Charlotte yritti ajatella, että jossakin oli hänellekin enemmän mahdollisuuksia, uusia mahdollisuuksia. Hän ei vain keksinyt, mitä ne olisivat voineet olla. Tuo nelospöydän pukumies tuntui huokuvan kaikkea sitä jännittävää ja kansainvälistä, jota Charlotte itse ei koskaan ollut kokenut. Hän olisi tahtonut kurkistaa miehen maailmaan ja nähdä sen esiripun taakse, mutta se ei ollut mahdollista. Hän sai kantaa tarjottimen miehen pöytään, siinä oli tarpeeksi seikkailua Charlottelle.

Charlotte's self-esteem in such a thing was, however, way too low. She thought that she didn't have any special gifts, and in fact, the only thing she had ever been praised for was her appearance. And it wasn't skill or talent at all; it just was! She had happened to be born with this face and couldn't do anything about it. Her body was also naturally slim, though she didn't do more work for that. She was quite tall, too, but for a model ... her courage for it wouldn't have been enough, though the height would probably. It was pointless to speculate how life could've gone. This at that very moment was her life. Charlotte tried to think that there were more opportunities for her somewhere, new opportunities. She couldn't just figure out what they could've been. That man in the suit at the fourth table seemed to emit everything interesting and international Charlotte herself hadn't ever experienced. She would've wanted to peek into his world and see it behind the curtain, but that wasn't possible. She could carry the tray to the man's table; there was enough adventure in it for Charlotte.

* itsetunto : self-esteem

* lahja : present, gift, (figuratively) talent, gift

* kehu : praise

* lahjakkuus : talent

* lahjakas : gifted, talented

* naama : face

* hoikka : slim, slender, thin, lean

* eteen : (postposition) for (the good, benefit or sake of) (with genitive and/or possessive form)

* melko : quite, somewhat, fairly

* malli : model

* rohkeus : courage, bravery

* pituus : height (of a person: vertical distance)

* jossitella : (colloquial) to speculate, hypothesize

* huokua : (intransitive, transitive, usually atelic) to exhale, to emanate, emit, radiate

* kansainvälinen : international, global

* kurkistaa : to peek, peer

* esirippu : curtain

* taakse : (postposition) behind, to behind (with genitive and/or possessive form)

* tarjotin : tray

* seikkailu : adventure