Oon ollu tässä nyt jonkin aikaa poissa kuvioista, kun meni tää viimeisin pätkä toipuessa ja voimia keräillessä. Nyt olo alkaa kuitenkin vihdoin olla sen verran normaali, et tuntuu hyvältä palata taas kunnolla harjoittelun pariin. Tässä välissä on ehtiny tapahtua kiva käänne: mun tytär alkoi nimittäin kiinnostua suomen kielestä ihan tosissaan. Nyt me opiskellaankin sitä yhdessä ja pyritään puhumaan keskenään suomea aina kun vaan mahdollista. Se on ollu yllättävän hauskaa ja tuo ihan uutta motivaatiota, kun pääsee opettamaan ja samalla testaamaan omaakin osaamistaan käytännössä. Lumisadekin alkaa vihdoin helpottaa ja sää kirkastua. On suuri helpotus nähdä, et tää talven pimein vaihe on selvästikin jäämässä taakse ja valoa riittää jo vähän pidemmälle iltaan.