Isä huokaisi, oli ilmeisesti odottanut pahempaa. Helpolla pääsi. Äiti jäisi yksin kaupunkiin, pakkaisi tavaramme, muuttaisimme pienempään kotiin, kun siskokin alottaisi myöhemmin syksyllä opiskelut. Me kolme olisimme entistä lähempänä toisiamme, ehkä minulla ei olisi omaa huonetta enää ollenkaan. Vanhemmat nostaisivat kirjahyllyn keskelle huonetta, minä nukkuisin sen takana pienessä syvennyksessäni enkä välttyisi kuulemasta ääniä, niitä huokauksia ja syytöksiä: "Sellaisen rentun lainan menit takaamaan!"

My dad sighed; he must have expected something worse. Things got easy. My mom would be left alone in the city and pack our luggage, and we would move to a smaller home when my sister started her studies later in the autumn. We three would be closer to each other than before; probably I wouldn't have my own room anymore. My parents would set up a bookshelf in the middle of the room, and I would sleep in my little alcove behind it and couldn't avoid hearing noises, those sighs and accusations: "You went to guarantee the loan of such a rogue!"

* huokaista : (intransitive) to sigh

* pakata : (transitive) to pack

* tavara : (usually in the plural) belongings, stuff

* opiskelu : study

* kirjahylly : bookshelf

* syvennys : alcove

* välttyä : (intransitive) to escape (from), avoid (with elative of third infinitive "(from) doing")

* huokaus : sigh

* syytös : accusation

* renttu : rotter

* laina : loan

* taata : (transitive) to warrant, to guarantee