Silti minua muistutettiin pitkin kesää. Isä istui usein iltaisin laiturin päähän kuin olisi juuri saapunut kaupungista. Laski jalat veteen ja tuijotti kauas. Katselin häntä huoneeni ikkunasta, hänen lyyhistyneitä hartioitaan. Säälinkö? En. Mietin, miltä tuntuisi ottaa vauhtia rannalta, tömähtää isän vartaloa vasten ja työntää hänet veteen senkin uhalla, että myös minä putoaisin. Uppoaisin yhtä pohjalle kuin hän, näkisin kuinka isä sulkisi silmät, ei katsoisi päin, luovuttaisi ja kuolisi pois.

However, I was reminded throughout the summer. My dad would often sit at the end of the pier in the evening as if he had just arrived from the city. He put his feet in the water and stared into the distance. I looked at him from the window of my room, his lowered shoulders. Did I pity him? No. I wondered what it would be like to pick up speed from the shore, bump against his body and push him into the water even at the risk of my falling. I would sink to the bottom like him and see how he would close his eyes, not look forward, give up and die away.

* muistuttaa : (transitive, usually atelic) to remind

* laituri : pier

* päähän : (postposition) away (with genitive)

* saapua : (intransitive) to arrive

* laskea : (transitive) to lower

* kauas : far away

* lyyhistyä : (intransitive, of living things) to collapse, fall down

* hartia : shoulder

* sääliä : (transitive, usually atelic) to pity

* vauhti : speed, velocity, pace

* tömähtää : (intransitive) to thump

* vartalo : body, torso

* työntää : (transitive) to push

* uhalla : (postposition) at the risk of, on pain of (with genitive)

* uhka : threat, risk, danger

* upota : (intransitive) to sink

* luovuttaa : (transitive) to hand over, surrender, give up