Juoksin alakertaan, etsin lakanan, jolla sohva peiteltiin talveksi. Juoksin se kädessäni rappuset ylös, lakana oli valkea haamu, joka pelastaisi meidät kaikki. Istuin taas katolla, pidin kiinni ihan kevyesti, annoin valkoisen lepattaa leudossa tuulessa. Ei, emme me antautuneet, ehei. Ehkä lakana muuttuisi purjeeksi, joka kuljettaisi meidät turvaan. Kangas kasvoi avarassa tilassa, se sai ihan uudet mittasuhteet. Saada uudet mittasuhteet. Tuon sanonnan olin varastanut vanhemmiltani.

I ran downstairs and looked for the sheet used to cover the sofa for the winter. I ran up the stairs with it in my hand; the sheet was a white ghost which would rescue us all. I sat on the roof again, held it very lightly, and let the white sheet flutter in the gentle wind. No, we didn't surrender, no. Perhaps, the sheet would become a sail which would carry us to a refuge. The fabric grew in the open space; it took on a whole new dimension. To take on a new dimension. I took that expression from my parents.

* juosta : (intransitive) to run

* alakerta : downstairs, lower floor

* lakana : sheet, bedsheet

* peitellä : (transitive) to cover

* rappunen : (single) stair, step

* haamu : ghost, spirit

* pelastaa : (transitive) to save, rescue

* lepattaa : to flutter

* leuto : mild, gentle

* antautua : (intransitive) to surrender, capitulate

* ehei : (emphatic) no

* purje : sail

* kangas : cloth, fabric, textile

* kasvaa : (intransitive) to grow

* avara : spacious, roomy, open

* mittasuhde : (usually in the plural) proportion

* varastaa : (transitive) to steal, thieve

* sanonta : expression, phrase