Marja seisoi rannalla ja katseli merta. Kaikki muu katoaa, vain virtaava vesi säilyy, hän ajatteli. Ja meri virtasi. Nyt se oli tyyni, mutta edellisenä päivänä, kun hän oli ollut uimassa, oli merivirta kuljettanut hänet etäälle rokonarpisen kallion kupeeseen, ja hän oli noussut merestä voimattomana ja maannut hiekalla pitkään. Tyrskyt olivat lyöneet hänen ylitseen ja hän oli tuntenut itsensä kolhituksi ja yksinäiseksi. Vain kultainennoutaja, hänen jokapäiväinen seuralaisensa, oli istunut etäämpänä.

Marja was standing on the shore and looking at the sea. Everything else will disappear, only the flowing water will stay, she thought. And the sea was flowing. Now it was calm, but on the previous day, when she was swimming, the sea current carried her far away to a pock-marked rock, and she stood up from the sea powerlessly and lay on the sand for a long time. The waves crashed over her, and she felt battered and lonely. Only the golden retriever, her everyday companion, was sitting further away.

* säilyä : (intransitive) to remain, be preserved, endure (continue unchanged)

* kuljettaa : (transitive) to transport, carry, convey

* etäälle : far (to a great distance)

* rokonarpinen : pockmarked

* kallio : rock

* kupeeseen : to close to something

* hiekka : sand

* tyrsky : wave

* lyödä : (intransitive) to hit or strike with force

* ylitse : (postposition) over (with genitive and/or possessive form)

* kolhia : (transitive) to bruise, batter, damage

* kultainennoutaja : golden retriever

* seuralainen : companion

* etäämpänä : (locative) further away