Tuomo nyökkäsi ja he olivat molemmat hetken aikaa hiljaa. Sitten Vilma haukotteli leveästi. – Olen varmaan ikävystyttänyt sinua riittävästi, ruvetaanpa nukkumaan taas. – Et sinä ikävystytä minua, Tuomo sanoi. – Tässä tuli paljon uutta ajateltavaa. Vilma hymyili miehelle, asetteli ikkunaverhon paremmin, jotta valo ei häiritsisi, ja ryömi peiton alle. Uni väisteli vielä, mutta samalla hänellä oli oudolla tavalla turvallinen olo. Kuin olisi tullut kotiin.

Tuomo nodded, and they were both quiet for a while. Then Vilma yawned widely. - I must have bored you enough, let's go back to sleep. - You're not boring me, Tuomo said. - There has come to be a lot to think about in this. Vilma smiled at the man, arranged the window curtain better so that the light couldn't be bothering, and crept under the blanket. Sleep hadn't come yet, but at the same time, she felt strangely safe. As if she had come home.

* nyökätä : (intransitive) to nod (once)

* haukotella : (intransitive) to yawn

* leveästi : broadly, widely

* ikävystyttää : (transitive, usually atelic) to bore

* ruveta : (intransitive) to begin or start to do something (with illative of third infinitive)

* Present Passive : let's ...

* ruveta nukkumaan : to go to bed

* ikkunaverho : window curtain

* verho : curtain

* asetella : (transitive) to arrange, set up, organize

* häiritä : (transitive, usually atelic) to disturb, bother

* ryömiä : (intransitive) to crawl, creep

* peitto : blanket

* väistellä : (transitive) frequentative of väistää ("to give way, to avoid, evade")

* turvallinen : safe

* turva : protection, safety, security