Teologi hörppää kahvia ja sanoo nähneensä minut jo pari kertaa aiemmin. Kysyn missä. Siellä täällä, hän sanoo, Kaivopihan Unicafeessa lähinnä. En tiedä mitä sanoa. Teologi kysyy tuntuuko se oudolta. Kyllä se vähän oudolta tuntuu mutta ennen kaikkea siksi etten ajatellut kenenkään koskaan huomaavan minua missään. Totta kai sut huomaa, teologi sanoo, näytät hyvältä ja fiksulta tyypiltä. Huomautan että hän ei tunne minua, teologi ei kiistä sitä mutta lisää että vaikutan siltä. Minua alkaa hymyilyttää, on aivan mahdotonta pysyä paikoillaan.

The theologian sips the coffee and says that she has already seen me a couple of times before. I ask where. Here and there, she says, mostly at UniCafe Kaivopiha. I don't know what to say. The theologian asks if it feels strange. Yes, it feels a bit strange but above all because I didn't ever think that anybody would notice me anywhere. Of course, they will notice you, the theologian says, you seem a good and smart guy. I point out that she doesn't know me, the theologian doesn't deny it but adds that I seem so. I start to smile, it's quite impossible to stay still.

* lähinnä : chiefly, mainly, primarily

* outo : strange, weird

* ennen kaikkea : above all

* totta kai : certainly, of course

* fiksu : clever, smart, sharp, bright

* tyyppi : type, kind, (colloquial) guy, dude, person

* huomauttaa : to remark, point out

* kiistää : (transitive) to deny

* vaikuttaa : to appear (to be), seem (to be) (with ablative)

* hymyilyttää : (transitive, usually atelic) to make someone smile