Hitaasti hän joi keiton välillä syvään hengittäen. Jotakin hyvää sentään, ajatteli Audeta. Mies oli kuulostanut huolestuneelta. Nyt hän saattoi vadin avulla kaivaa maahan kuoppaa, johon saisi tehdä tarpeensa ja peittäisi. Hänen ei tarvitsisi enää kastella itseään. Jotakin oli pakko tehdä, ajatteli Audeta järkevästi. Hän huomasi myös, että ikkunasta tulevan valon avulla hän voisi laskea milloin on yö ja milloin päivä. Nyt sieltä loisti kirkas päivänvalo.

She drank the soup slowly, sometimes breathing deeply. Something good anyway, Audeta thought. The man had sounded worried. Now with the help of the dish, she could dig a hole in the ground where she could relieve herself and hide herself. She wouldn't wet herself anymore. She had to do something, Audeta thought reasonably. She also realized that with the help of the light coming from the window, she could count when it was night and when it was day. Now from there, the bright daylight was glowing.

* keitto : soup

* sentään : at least, anyway (in any event)

* kuulostaa : (intransitive) to sound (with ablative or allative)

* huolestunut : worried, concerned, anxious

* huolestua : (intransitive) to get worried

* vati : dish, platter (large and shallow dish or vessel used to serve food)

* kuoppa : hole in the ground, pit

* kaivaa : (transitive) to dig

* tarve : need, requirement, demand

* peittää : to conceal, hide

* tehdä tarpeensa : to relieve oneself

* kastella : (transitive) to wet

* järkevästi : sensibly, reasonably, in a way that makes sense

* järkevä : reasonable, sensible, rational, that makes sense

* laskea : (transitive) to count (the number of something)

* milloin : when (at what time)

* loistaa : (intransitive) to shine, glow, glare, sparkle (to emit light)

* kirkas : bright