Olavi seisoi takanani ja hänen lempeä äänensä tuntui saavuttavan surevan mieleni sopukat ja onnistuin ponnistamaan itseni jälleen jaloilleni. Silmät suurina katselin isoisää edessäni. Hän näytti niin nuorelta! Niin kuin niissä nuoruusajan kuvissa joita meillä oli hyllyssä äidin luona. Olavi oli äitini isä, ja hän oli kadonnut kolme vuotta sitten! Mitään ei jäänyt jäljelle, ei sanaa, ei mitään, vain kysymyksiä joihin ei ollut vastausta. Muistin isoisäni, joka oli ollut aina taivaanrannan maalari, unelmoija, tarinoiden kertoja.

Olavi stood behind me and his gentle voice seemed to reach to the recesses of my grieving mind, and I managed to push myself back to my feet. With my eyes wide open, I looked at my grandfather in front of me. He looked so young! Just as in those pictures of his youth that we had on the shelf at my mother's place. Olavi was my mother's father, and he disappeared three years ago! Nothing was left, no words, nothing, only questions to which there were no answers. I remembered my grandfather who had always been a skyline painter, a dreamer, and a storyteller.

* lempeä : gentle, mild, soft

* saavuttaa : to reach

* sopukka : corner

* ponnistaa : (intransitive) to push

* nuoruusaika : the time of one's youth

* hylly : shelf

* luona : (postposition) (locative) at ('s place) (with genitive and/or possessive form)

* maalari : painter (one who paints)

* unelmoija : dreamer