Minan käden alla puun kaarna tuntui lämpimältä ja elävältä. Hän oli aikeissa kääntyä ja sanoa jotain, kun hän yhtäkkiä näki Joelin vähän kauempana edessään. Hän oli koko ajan kuvitellut, että poika oli hänen takanaan, mutta jotenkin tämä olikin ehtinyt hänen edelleen. – Odota! sanoi Mina, joka alkoi yhtäkkiä todella pelätä eksyvänsä metsään, mutta Joel kääntyi ja katosi saman tien metsän siimekseen. Mina katseli vauhkona ympärilleen. Silloin Joelin ääni kuului taas hänen viereltään.

Under Mina's hand, the bark of the tree felt warm and alive. She was about to turn and say something when she suddenly saw Joel a little further in front of her. She had imagined all along that the boy was behind her, but somehow, he had caught up to her. - Wait! said Mina; she suddenly began to be really afraid of getting lost in the forest, but Joel turned and disappeared into the shade of the forest right away. Mina looked around in panic. Then Joel's voice was heard again from beside her.

* kaarna : bark

* kääntyä : (intransitive) to change direction, turn

* vähän : few, a little

* kauempana : further, farther

* siimes : shade

* metsä : forest, woods

* vauhko : in panic

* saman tien : right away, immediately

* kuulua : to be heard