Eilen lannistuin tosi paljon siitä että vaikka olen asunut Suomessa reilut kaksi vuotta, en vieläkään osaa puhua suomea tarpeeksi hyvä ylläpitääkseni arkisia keskusteluita tai vuorovaikuttaakseni muiden suomalaisten kanssa. Tästä valittaessani sanoin, että on vaikea uppoutua suomenkieliseen ympäristöön mielenkiintoisen sisällön puutteiden takia. Vastaukseksi sanottiin, että ehkei pitäisi enää ylipäätään opiskella suomea, kerran kun mikään suomeksi ei kiinnosta. Tällaiset asenteet kielten opiskeluun kyllä menee hampaisiini, koska siinähän on oletus että kieltä opiskellaan huvin vuoksi, eikä meidän halu opiskeluun synny mistään tarpeesta. Olkoonpa tilanne niin ettei edes olisi ollut tarvetta koska voisin muuttaa Suomesta pois, edelleenkin tällainen vastaus ei tyydyttäisi mua. Sehän olettaa että pitäis mennä sieltä missä aita on matalin.

Yritin kirjoittaa tämän postauksen ilman mitään perinpohjaista tarkistusta, koskan haluan tottua virheiden tekemiseen ja sitä kautta rohkenen käyttämään suomea ilman mitään pelkoa niiden tekemisestä!