Suhteeni suomen kieleen on monimutkainen. Äitini on suomalainen, synnyin Suomessa, ja puhun suomea äidinkielenä, mutta isäni on amerikkalainen, olen asunut tosi pienestä lähtien Yhdysvalloissa, ja englanti on selvästi minun vahvin kieli. Minun on itse vaikea arvioida miltä suomen kieleni kuulostaa suomalaisten korviin. Olen saanut paljon erilaisia kommentteja eri suomalaisilta: "En olisi millään arvannut, että oletkin amerikkalainen!" "Sä puhut ihmeen hyvin, kun ajattelee, et oot ollu niin kauan pois Suomesta." "Onhan sun puheessa jotain vähän erilaista. Sä sanot ällän hassusti." "Kyllä sun puheesta kuulee, et oot viettäny aika paljon aikaa ulkomailla." "Ai senkö takia sä puhut noin hassusti?"

Jokainen kuulee mun puheessa vähän erilaisen taustan. Äiti on jostain syystä vakuuttunut siitä, että vieraat ihmiset varmaan luulee minun olevani korostuksesta päätellen suomenruotsalainen (valitettavasti en puhu ollenkaan ruotsia. Siis ihan oikeasti; olen huomannut, että jotkut Suomessa asuvat suomalaiset sanovat, että he eivät puhu ollenkaan ruotsia, mutta sitten käykin ilmi, että he ainakin ymmärtävät sitä suhteellisen hyvin).

Toivoisin, että puhetyylini voisi maagisesti kommunikoida muille minun yksilöllistä suhdetta suomen kieleen. Haluaisin välttää niitä noloja hetkiä, kun kysyn jonkun sanan merkitystä ja minuun tuijotetaan niin kuin minulla olisi kaksi päätä; haluaisin päästä eroon siitä turhauttavasta tunteesta, joka tulee silloin, kun joku vertailee minun kokemusta suomen kielen kanssa hänen kokemukseen jonkun muun kielen kanssa, jota hän on opiskellut vasta pari vuotta. Ehkä minun pitäisi hankkia T-paidan, jossa lukee "Suomen kieli ei ole minulle vieras kieli; se on osa sieluani ja sydäntäni. Sitä paitsi on olemassa ihan tavallisiakin sanoja, joita en tiedä tai en osaa käyttää oikein. Sori jos välillä sanon jotain ihan outoa, olen enimmäkseen jenkki" – mutta sellaisen pitäminen olisi vasta noloa!

Haaveilen, että jonain päivänä puhun suomea aivan kuin Suomessa koko elämänsä asunut ihminen. En haluaisi enää tehdä hurjasti virheitä kun joudun taivuttamaan pitkiä sanoja. Haluaisin laajan sanavaraston, josta kuulee, että olen älykäs ihminen joka pitää kirjoista ja teatterista. En haluaisi puhua epämääräisellä korostuksella joka johtaa ihmisiä vääriin lopputuloksiin.

Samalla haluaisin hyväksyä suomen kielen taitoni sellasena kun se on, ja sitä kautta saada rohkeutta ja voimia suomen kielen puhumiseen ja opiskeluun.

Kiitoksia lukijoille! Otan kommentteja ja korjauksia innolla vastaan.