Saan viikottain sähköpostiviestin viljelypalstojen yhteydeltä, ja pari viikkoa sitten siinä oli tarjous: eräs nainen muuttaa pois kaupungista, eikä hän ota mukaansa matokompostorinsa. Haluaako jokin tämän? Se oli ilmainen, vaikka hän pysyi, että ottaja antaisi rahaa Willen Hospice -hyväntekeväisyysjärjestölle. Olin innoissani, että vastasin ensimmäinenä ja sain matokompostorin!

En tiennyt mitään niistä, joten luin niistä internetistä ja pyysin apua kälyltäni, kuten aina. Hän tietää kaikenlaista! Sitten minun piti mennä naisen luokse hakemaan kompostorin. Onneksi se on Can O'Worms -tyylinen matokomposti: siinä on neljä laatikkoa ja pohja neljä jälkeineen. Sen takia, vaikka koko kompostori on yli metri korkea sa mahtui autooni. Ajoin kotiin ja rakensin sen uudelleen autotallissani, koska on vielä talvi, eivätkä madot tykkäävät olla liian kylmiä. (Keväällä siirrän sen terassilleni.) Löysin seitsemän matoa autolta, jotka olivat paenneet matkalla. Vein ne kompostoriin turvaan.

Nyt madot asuvat ylimmässä laatikossa, johon laitan noin kaksi kertaa viikossa biojätettä. Kompostorimadot ovat erilaisia kuin pihamatoja: ne syövät enimmäkseen hedelmiä ja vihanneksia, eivät multaa (eivätkä ne pitävät sipuleista eikä sitrushedelmistä). Niiden tarvitsee myös kuitua, esimerkiksi paperijäte. Madot syövät jätettä ja tuottavat ravinnerikasta multaa sekä nestettä. Pohjassa on hana, jolta saada nesteen, joka sitten on käytettävissä kasvisruokana.

Prosessi on hidas talvella, mutta tämä on todella hyödyllinen menetelmä käyttää ruoanjätettä. Odotan innolla saavani matonesteen!