En ole kirjoittanut yli viikkoon, joten kirjoitan nopeasti tänään. Olen suorittanut YKI testi -kurssini, ja sen aikana olen oppinut kirjoittaa nopeammin ja ajatelematta liian kauan pienistä asioista. Joskus haluan varmasti pohtia paljon ja kirjoittaa mietteliäästi, mutta joskus on tehokas ja hauska vain kirjoittaa. Ja juuri nyt minulla on kylmä, joten kirjoitan, miten elämäni muuttuu, nyt kun talvi tulee!

Sää tietysti viilenee, ja jopa Englannissa satoi lunta viime viikolla. Tämä oli minulle yllätys, koska en ollut lukenut sääennustetta. Olin nauttimassa aamukahvistani, kun katsoin ikkunasta ulos ja näin lunta! Puutarha oli valkoinen ja kaunis. Heti kun kissani heräsi nousin sohvalta, pukeutuin takkini päälle ja menin ulos. Kävely lumisessa puistossa oli ihanaa! Parin tunnin kuluttua lunta oli jo sulannut. Sää on taas poutainen ja pilvet taas harmaita.

Päivät tietysti lyhenevät. Aloitan työni pimeässä ja työpäiväni loppuu pimeässä. Ei se haittaa minua, että herään pimeässä, koska minulla on valolamppu. Toisaalta viime torstaina kissani nukkui pommiin ja heräsin herästyskellooni, ei kissani kehräämiseen. Kokemus oli kauhea! Herätyskellon ääni on paljon ärsyttävämpää.

Aktiviteetini vaihtuvat. Viljelypalstallani ei ole enää paljon tehtävää: istutin valkosipulia, keräsin purjoja, karsin herukkapensaita ja nyt odotan kevättä. Opiskelin syksyllä, mutta tämäkin on nyt ohi. Toisaalta nyt on aika valmistautua joulua varten. Minun piti päättää perheeni kanssa salaisesta joulupukista ja täyttää lahjalistani. Puhun perheeni kanssa sunnitellaksemme joulupäivän ohjelma. Ja tällä viikolla on ensimmäinen joulujuhlat parhaan ystäväni kanssa!

Ymmärrän, miksi jotkut ihmiset eivät pidä talvesta, mutta minusta kaikki vuodenajat ovat ihania omaisella tavalla.