Pari kuukautta sitten vanha ystäväni juhli hänen syntymäpäivänsä. Tapaan hänet melkein aina toisen ystävämme kanssa, koska me kolme olimme töissä yhdessä monta vuotta sitten yliopiston kirjastossa, jossa me tapasimme ensimmäisen kerran. Pidämme rauhallisista aktiviteeteista, joten emme käyneet baariin, emmekä pitäneet juhliita, vaan kävimme keramiikkamaalaukselle.

Ystäväni oli käynyt siellä kerran aikaisemmin ja oli nauttinut siitä, mutta olin vähän huolissani, koska en osaa maalata. Olen kuitenkin tehnyt keramiikkaa - huonosti. Keramiikkamaalaus järjestää pienessä tilassa/kahvilassa, jossa on monia erilaisia keramiikkaesineitä; osallistujat valitsevat yhden ja maalaavat sen. Yli 30 väriä tarjotaan, ja meille selitettiin, miltä ne näyttävät kuivina, koska jotkut niistä näyttävät todella erilaiselta kuivina kuin märkinä.

Kun kerroin työkollegoilleni, että aion tehdä keramiikkamaalausta, yksi niistä sanoi, että hän oli jo tehnyt sen pari kertaa. Hän kertoi, että se on todella vaikeaa päättää, mitä maalata, ja suositteli, että tutkisin ja miettisin siitä, jotta kävisin siellä valmiina suunnitelmineni. En ollut odottanut, että minun pitäisi tehdä kotitehtävä ennen aktiviteettia! Olin kuitenkin onnellinen, että tein niin, koska esineen valitseminen ja kuvion päättämisen oli stressaavaa.

Valmisteluni jälkeen, itse aktiviteetti oli hauska. Valitettavasti ystäväni viisivuotias poika joutui menemään meidän kanssa, ja hän häiritsi meitä paljon ja kyllästyi nopeasti ja halusi leikkiä meidän kanssa lapsialeueella maalaamisen sijaan. Pärjäsimme siitä huolimatta ja maalasimme esineemme; meidän piti odottaa viikon ennen kuin voisimme hakea ne poltettuina.

Oma kulho ei ole kauneinta kulhoa, mutta olen melko tyytyväinen siihen ja kävisin uudelleen keramiikkamaalaukselle tulevaisuudella, jos sitä tarjottiin!