Englannissa jokaisen moottoritien nimi alkaa M-kirjaimella. M1-M6 alkavat Loontoossa (itse asiassa M6 alkaa Lontoosta pohjoisemmassa, mutta tämä on monimutkainen tarina, eikä se ole yhtään mielenkiintoista!) M7-M9 ovat Skotlannissa (vaikka M7 puuttuu, enkä ymmärrä tämäkään historiaa).

Muiden moottoriteiden nimet alkavat luvulla, joka edustaa moottoritie, johon se liittyy: esimerkiksi M48 liittyy M4:ään. Ja M25 on erikoinen, koska se on ympyränmuotoinen moottoritie, joka ympyröi Lontoota. Kaikki englantilaiset vihaavat M25-tietä, koska siinä on aina ruuhka, eikä sieltä löytyy monia huoltoasemia: vain neljä, vaikka M25:n pituus on 188 km.

Aina, kun ajan Uxbridgeen (länsi-Lontooseen) tapaamaan ystäväni, minun on pakko valita reitti. Kotoani M1-moottoritielle pääsee 17 minuutissa. Sieltä voin ajaa 25 mailia M1-tiellä ja sitten 16 mailia M25-tiellä 16-liitymään, jolta on vain 7 minuuttia Uxbridgen keskustaan. Teoriassa on mahdollista saapua alle tunnissa. Mutta, jos moottoritiellä on onnettomuus on mahdollista olla istumassa autossa liikumatta pari tuntia. Kokemani pisin odotus kesti vähän yli kolme tuntia ja meillä oli kovin vessahätä sen jälkeen!

Toinen vaihtoehto on ajaa A413-tiellä. Tämä reitti kestää vähintään tunti ja vartti, eikä tässäkään reitissä on huoltoasemia. Mutta A413 kulkuu maaseudulla ja maisema on kaunis. Ainoa ongelma on kesällä, jolloin tiellä voi olla myös polkupyöräilijöitä ja traktoreita; tie on kiermurteleva eikä siellä ole paljon mahdollisuuksia ohittaa muita ajoneuvoja. Siitä huolimatta tämä reitti ei kestä koskaan yli tunti ja puoli.

On aina vaikea "lyödä vetoa" reitistä. Äskettäin olen ajanut enimmäkseen maaseudun läpi Lontooseen, mutta olen palannut moottoritiellä. En tykkää tosi paljon A413-tiellä ajamisesta yöllä, koska siellä ei ole katuvaloja. Minulla on kuitenkin aina samanlainen tunne kuin supermarketissa, kun olen valinnut kassan ja näen, että kaikki muut kassat toimivat nopeammin!