Samatha-meditoinnissa on neljä eri hengitystapaa ja neljä hengityspituutta, joten kokonaan on kuusitoista vaihtoehtoja. En ole vielä kokeillut kaikkea, koska olen käynyt meditointitunnilla vain pari kuukautta, mutta voin alkaa kirjoittaa parista niistä…

Ensimmäinen tapa on ”counting” eli laskeminen. Hengitän ja lasken samaan aikaan.

Neljä pituutta kutsutaan pisimmäksi, pidemmäksi, lyhyemmäksi ja lyhyimmäksi. Pisin laskeminen (”longest of counting” englanniksi, mikä on minusta melko outo sanamuoto) tarkoittaa, että sisähengitys ja uloshengitys ovat mahdollisimman pitkiä. Jokaisella sisähengityksellä lasketaan yhdestä yhdeksään ja jokaisella uloshengityksellä lasketaan yhdeksästä yhteen.

Pidemmässä laskemisessa lasketaan yhdestä kuuteen ja toiseen suuntaan; laskenta tehdään samalla nopeudella, joten hengitys on kaksi kolmasosaa pisimmän pituudesta. Tämä hengitys on vähän pidempi kuin tavallisen arkipäivän hengitys.

Lyhyemmässä laskemisessa lasketaan kolmeen; tämä on tavallista hengitystä lyhyempi. Lyhyin laskeminen on outoa: jokaisella hengityksellä sanotaan vain ”yksi”. Tämä on todella vaikeaa, mutta on tärkeä muistaa, että tämä on lyhyin mukava hengitys.

Minusta pisin laskeminen on kovin rauhoittava ja tunnen, että sykkeeni laskee. Lyhyemmän laskemisen hengittäessäni tunnen oloni pirteämmäksi ja saan energiaa siitä. Lyhyin laskeminen vaatii paljon keskitystä, joten tunnen vahvaksi. On todella mielenkiintoista miettiä, miltä tuntuu eri hengitysharjoituksissa.