Lapsena soitin huilua; en muista oppitunteja, mutta opiskelin varmasti koulussa. Muistaakseni läpäisin taso 6 -kokeen ja sitten lopetin huilun soittamisen. En muista miksi, mutta nuoret muuttavat mieltään usein; aloitin luultavasti uuden harrastuksen.

Olen soittanut monta eri soitinta sen jälkeen, mutta viime vuosina olen miettinyt paljon huilua. Ostin itselleni ”fife”-soittimen eli pienen muovisen huilun, ja pidän paljon sen soittamisesta, vaikka ääni ei ole hieno. Soitin sitä muutama kuukautta, sitten, kuten minulla on tapa uuden harrastuksen suhteen, lopetin sen soittamisen. Fife maksoi vain 20 £; oikea huilu maksaisi paljon enemmän, joten en ollut varma, haluaisinko varmasti soittaa taas huilua. Fife oli hyvä kokeilu.

Näin huilun myytävissä Oxfamin verkkokaupasta, mikä houkutteli minua enemmän. En tiennyt, oliko tämä hyvä huilu, mutta Oxfam on hyväntekeväisyysjärjestö, joten rahani menisi hyvään tarkoitukseen. Huilu maksoi kuitenkin 100 £, enkä usein ostaa itselleni niin kallista lahjaa. Mustaperjantain alennuksissa huilu maksoi kuitenkin vain 60 £ ! Päätin hemmotella itseäni ja tukea Oxfamia samaan aikaan.

Olen hyvin onnellinen! Huilu ja sen kotelo tuoksuvat vanhoilta, mutta huilu on kaunis ja muistan, miten soittaa sitä. Ääni on mielestäni hyvä, mutta minulla ei ole musiikkikorvaa (onneksi!), joten se saattaa olla huono; joka tapauksessa se ei häiritse minua nyt. Jos jatkan sen soittamista kauan voin miettiä, haluaisinko huollattaa huiluni tai jopa ostaa uuden. Juuri nyt nautin uudesta harrastuksestani!