Tänään kirjoitan tätä kissani puolesta…

Täydellinen päiväni alkaa noin kello kolme aamulla, kun herään syödäkseni välipalan. Nukun aina mukavassa kissansängyssä hoitajani lipaston päällä: siellä olen turvassa ja tykkään olla korkealla. Nousen ja menen alakertaan hiljaa, jotta en häiritse hoitajaani. Syön kuivaruokaa ja joskus olen säästänyt vähän kanaa. Menen olohuoneeseen tarkistamaan, että puutarhassa on hiljaista ja siellä ei ole yhtään tunkeilijoita. Haluan suojella omaa reviiriä ja tietysti omaa hoitajaakin.

Palaan sitten makuuhuoneeseen ja tarkastan, että hoitaja nukkuu hyvin. Minulla on vähän kylmä reissuni takia (alakerrassa on aina kylmempää kuin yläkerrassa), joten hyppään sänkyyn ja käperryn hoitajan päällä. Joskus hän ei makaa selällään, mikä minusta ei ole hyvä hänelle, joten varmistan, että hän siirtää selällään. Istun hänen päälle auttamaan häntä jäädä paikallaan ja nukahtaa taas.

Kun hoitajani on taas rentoutunut, palaan omaan sänkyyni ja nukun vielä pari tuntia. Hoitajallani on valokello, joten tiedän, että hän haluaa nousta sängystä kello puoli seitsemän. Valo alkaa loistaa noin kello kuusi; tämä on merkki siitä, että on aika mennä hoitajani sänkyyn auttamaan häntä herätä vähitellen. Minun täytyy kehrätä äänekkäästi. Teen töitäni hyvin ja hoitaja herää. Hän nousee valmistuakseen päivälle jäädessäni sängyllä, jotta voin olla häiritsemättä häntä.

Hoitajani saavuttua kotiin aamukävelynsä jälkeen menen alakertaan tervehtimään häntä. Hän pitää kovasti, kun makaan lattialle ja näytän hänelle pörröinen vatsani, joten teen näin. Hän antaa minulle rapsutuksia, joten olemme molemmat onnellisia. Sitten on aika syömään…