Jokainen maa on tavalla tai toisella erilainen. Kaikissa maissa on kuitenkin jotain yhteistä. Se on vastaamaton kysymys, joka jakaa kokonaisia maita: onko parempi asua maaseudulla vai kaupungissa?

Kysymyksen tärkeys on kiistamatonta. Sitä näkee jopa politiikassa. Kysymyksen poliittista merkitystä osoittavat mm. edelliset vaalitentit, joissa palveluiden saatavuus syrjäseudulla nousi keskustelun aiheeksi. On reilua olettaa, että peruspaveluiden puute tekisi maaseudusta huonomman paikan asua.

Mahdollisesta palveluiden puutteesta huolimatta maaseudulle muuttaa monet ihmiset. Yleisinä syinä muuttoon on kaupungin liikakansoitus, kasvavat elinkustannukset ja kohtuumattomat asuntojen hinnat. Kaupunkielämä voi olla myös yksinäistä. Siihen vihjaa Alepa nimisen kauppaketjun iskulause, joka luonnehtii kaupan naapuriksi, jonka tuntee nimestä. Tällainen ynseys muita kohtaan yllättää usein maaseudulta kaupunkiin muuttuneita, jotka on tottuneet moikkaamaan jopa ventovieraita.

Vaikka on runsaasti huonoja puolia kaupungissa asumiselle, löytyy myös saman verran hyviä. Niistä ensisijaista on mukavuus. Melkein kaikki kaupungissa on vain kävelymatkan päässä, kun taas maaseudulla auto on tarve-esine. On myös suuri määrä aktiviteetteja, jotka on kaikkien kaupunkilaisten ulottuvilla, kuten museot, huippuravintolat ja huvipuistot. Jos kyse on tekemisestä, niin kaupunkielämä on vertaansa vailla.

Jos kaupunkielämä merkitsee mukavuutta ja huvia, niin maalaiselämä merkitsee luontoa. Patikointi, leirintä ja vaeltaminen ovat kaikki suosittuja aktiviteetteja maalla, mutta pelkkä raitis ilma on itsestään matkan kaupungista arvoista. Kauniit maisemat on ehdottomasti yksi paremmista puolista maalaiselämälle.

Vartuin itse Englannin maaseudulla pienessä kylässä, jonka asukasmäärä on alle tuhat ihmistä. Voin sanoa rehellisesti, että nuorena oli vaikea arvostaa minua ympäröivää luontoa. Bussiyhteydet lähimpään kaupunkiin olivat huonot ja liput kalliit, mikä miltei esti minua matkustelemasta ollenkaan. Varsinaisessa kylässäkään ei ollut paljoa tekemistä, mutta ajan myötä aloin pikkuhiljaa arvostaa vehreyttä ja linnustoa. Ymmärrän siis, miksi sellainen elämä ei sovi kaikille, eritysesti teini-ikäisille, vaikka olen itse ihastunut siihen.

--------------------------------------

Kiitos lukemisesta ja odotan innolla kaikkia korjauksia! Tällä kertaa yritin kirjoittaa yksinkertaisemmin, mutten tiedä, kuinka hyvin se onnistui... Yritin myös kirjoittaa neutraalisesti ja olla käyttämättä ensimmäistä ja toista persoonaa (paitsi viimeisessä tekstikappaleessa), jotta se näyttäisi asiallisemmalta.