Onko itsekritiikistä mitään hyötyä? Pitäisikö verrata itseään muihin? Mehän tiedämme suurpiirteisen vastauksen näihin kysymyksiin - Ei tietenkään, mutta tällainen neuvo unohtuu helposti kieliä opiskellessa.

Kuvittele, että olet opiskellut jotain kieltä viisi pitkää vuotta, olet tehnyt lukemattomia flash-kortteja sanavarastosi laajentamiseksi, olet käynyt ypöyksin lukuisissa kielikahviloissa, joissa muut opiskelijat hokevat yhtä ja samaa. Kuvittele sitten, että tästä kaikesta selvittyäsi sinua tulee vastaan joku tubettaja, joka väittää oppineensa opiskelemasi kielen vuodessa tai lyhyemmässäkin ajassa. Eikös ole vaikea olla vertaamatta vaikka kuinka epärealistinen sellainen lopputulema onkin. Alussa sellainen saavutus varmaan herättää ihmetystä, mutta tätä seuraa väistämättä lannistus kun mielessä pyörii kysymyksiä kuten "Miksi SINÄ et ole saavuttanut samaa tasoa?", "miksi juuri SINÄ jää muiden jälkeen, eiköhän mitään ahkerasta opiskelustasi edes jäänyt käteen?". Tietenkin tällainen ajattelutapa on myrkyttävä, sillä se kannattaa saavuttamatonta ihannetta. Enhän minä englannin kielen natiivipuhujana voi olla tekemättä virheitä, joten miksi ihmeessä odottaisin sellaista itseltäni vierasta kieltä käyttäessäni.

Entäs asian kääntöpuoli? Liika on aina liikaa, mutta voin sanoa omalta osaltani, että kohtuudella vertailu muihin inspiroi minua opiskelemaan entistä uutterammin, kunhan pidän mielessä etten tiedä kyseisen ihmisen taustaa ja missä olosuhteissa tämä opiskeli.

Vedän lopuksi johtopäätöksen itsekritiikin hyödyllisistä ja haitallisista puolista. Meitä on moneksi. Onhan ja aina tulee olemaan moninaisuus näkemyksiä, katsomuksia ja toimintatapoja. Itsekriitikki ja itsensä vertailu muihin on liiankin helppo leimata haitallisiksi, mikä olisi yksinkertaistamista muutenkin. Kumpikin on luonnollinen osa opiskelua. Onhan silti tärkeää pitää sellaisia tunteita silmällä koska ne aina voivat äityä hyvin repiviksi.

Kiitos lukemisesta! Otan kaikenlaiset korjaukset vastaan!