Onpa kiireinen kuukausi! Meidän kaksostemme syntyivät noin kuukausi sitten. Kaikki meni tosi hyvin sairaalassa. Jouduin puhumaan todella paljon suomea sairaalassa. Muistan vain, että saapuimme sairaalaan ennen sektiota ja kysyin lääkäriltä 'puhutko englanita?', kuten olen aina kysynyt ennenkin. Yleensä lääkäri vastaa heti englanniksi ja me jatkamme eteenpäin pääosin englanniksi, mutta tämä lääkäri sanoi suomeski 'no, en kovin hyvin', joten vastasin 'okei, voidaan puhua suomea'. Tästä hetkestä eteenpäin koko viikko sairaalassa käytännössä puhuin vain suomea. Opin paljon uusia sanoja.

No sitten vauvoista! Meille syntyi tyttö ja poika. Poika tuli ensin ja hän painoi noin 3,3 kilogrammaa. Seuraavana tuli tyttö ja hän oli paljon pienempi, vain 2,7 kilogrammaa. Se oli yllätys meille, että heillä oli painonero, koska ultraäänen yhteydessä lääkäri aina sanoi, että vauvat ovat samakokoisia. Ilmeisesti loppuvaiheessa istukat olivat kasvanneet yhteen ja tämän takia poika oli saanut enemmän ravintoa kuin tyttö.

Sektio oli suhteellisen positiivinen kokemus. Olin niin pettynyt kun sain tietää, että joudun sektioon mutta se oli oikeasti tosi nopea ja koko kokemus oli todella kiva. Kun poika-vauva syntyi, hän heti itki mutta sitten unohti hengittää ja meni siniseksi. Poika ja puolisoni meni siis toiseen huoneeseen ja lastenlääkäri kutsuttiin. Ilmeisesti heti kun lääkäri tuli paikalle, poika taas hengitti ja tilanne rauhoittuu. Tämän aikana tyttö-vauva tuli minun luona ja puhuin nopeasti hänelle, ennen kuin hoitaja otti hänet pois koska leikkausalissa oli kylmää. Vauvat pääsivat siinä vaiheessa puolisoni syliin kun minun piti jäädä vähän aikaa leikkaussaliin. Mutta oli tosi kiva sitten kun pääsin heräämöön ja näin vauvat isänsä sylissä. He olivat niin pieniä.