Kainu halusi tarttua tarjoukseen ja antautua. Kuka häntä kaipaisi, kuka häntä niin kipeästi tarvitsi. Sarajalassa hän oli arvokas, täällä hän sai olla. Hän ei ollut kenellekään mitään velkaa. Viimaa ei näkynyt, mutta Kainu ei jaksanut piitata siitäkään. Susi oli käynyt levottomaksi, töykkinyt ja repinyt Kainua. Tuijottanut niin, että Kainu väisti sen vaativaa katsetta, joka yritti palauttaa hänen mieleensä kaiken sen, mitä hän vältteli. Ei Kainu täällä niin kaivannutkaan sen rauhoittavaa läsnäoloa. Hänen oli hyvä olla muutenkin.

Kainu wanted to seize the offer and surrender. Who would miss her, who would need her so badly. In Sarajala, she was valuable; she was allowed to be here. She didn't owe anything to anybody. Viima wasn't seen, but Kainu couldn't care about it. The wolf had become restless, pushed and pulled Kainu. Stared so Kainu avoided its demanding gaze, which tried to remind her of everything that she avoided. Kainu didn't long so much for its soothing presence here. It was good for her to be there, anyway.

* tarttua : to catch, grab, seize (with illative "who or what is grabbed")

* tarjous : offer, bid

* tarjota : to offer

* antautua : (intransitive) to surrender, to devote oneself to something, to give oneself to something

* kipeästi : painfully, hurtfully, badly

* kipeä : ill, sick, painful

* arvokas : precious, valuable

* piitata : (intransitive, chiefly in the negative) to care about, worry about

* susi : wolf

* töykkiä : to jostle, push, elbow

* repiä : (transitive) to tug, yank

* väistää : (transitive, usually atelic) to give way, yield, to avoid, shun, stay away from 

* vaativa : demanding, challenging

* vältellä : (transitive, usually atelic) to avoid, shun