Koko kuluneen vuoden olin ajatellut, että mikään ei olisi koskaan enää hyvin, että taakkani oli lyijynraskas. Kun käy läpi kaikki mielen sopukat ja etsii ulospääsyä edes jostakin raosta, jossakin sellainen täytyi olla, oli kuin olisi uppoavassa laivassa pienessä hytissä merenpinnan alapuolella. Ja tajuaa, ettei ole mitään rakoa, kaikki oli nyt tässä ja sitten siirtää ajatuksensa seuraavaan elämään vaikkei siihen voikaan uskoa. Ainoana oljenkortena toive ja usko jostakin mihin ei usko.

I had thought over the past year that nothing would be fine ever again, that my burden was heavy like lead. When you go through all the recesses of your mind and look for a way out even from some crack, there had to be such a thing somewhere, it was as if you were in a tiny cabin of a sinking ship under the surface of the sea. And you realize that there is no crack, everything was right here, and then you move your thoughts to the next life even though you can't believe in it. As a single straw, hope and faith of something that you don't believe in.

* kulua : (of time) to go by, pass by

* taakka : burden

* lyijynraskas : as heavy as lead

* raskas : heavy

* lyijy : lead (Pb; metal)

* ulospääsy : way out, exit

* rako : crack, slit (narrow opening)

* upota : (intransitive) to sink

* laiva : ship

* hytti : cabin (private room on a ship)

* merenpinta : sea level

* alapuoli : the underside or underneath of anything

* alapuolella : (postposition) (locative) under, below (with genitive and/or possessive form)

* oljenkorsi : straw